Meidän joulumme & uusi vuosi

Tiedän, että on aika myöhäistä kirjoitella joulusta ja uudesta vuodesta, mutta kuten kuuluu sanontakin "parempi myöhään kun ei milloinkaan" - päätin silti vielä kirjoittaa niistä.
Emman joululoma alkoi 22. päivä joulukuuta lauantaina, jolloin oli vain parin tunnin pituinen joulujuhla. Tänä vuonna joululoma oli kyllä lyvyt, sillä koulu jatkui jo 2.päivä tammikuuta.

 

Emma meni 22. päivä äitini ja isäpuoleni luo, sillä sinne oli tullut myös kummipoikani eli Emman serkku Jussa: Ihan Porvoosta asti. Tänä vuonna vietimme poikkeuksellisen joulun, sillä minä ja Emma vietimme jouluaattoa jo 23.päivä äitini ja isäpuoleni luona. Siellä oli myös isoveljeni ja mummo sekä tietenkin kummipoikani jo mainittujen lisäksi. Tuntui kyllä oudolta viettää joulua etukäteen. Parasta oli kuitenkin se, että Jussa oli paikalla, sillä joulu ilman Jussaa ei olisi tuntunut joululta.Joulupöydässämme oli kinkkua, perunaa, voi sulaa, kolmea eri laatikkoa, silliä, suolakalaa rosellia ja sienisalaattia. Tähän mennessä ei ole oikeastaan mitään ruokaa mitä Emma ei söisi ja jouluruuat ovat ainoat joista Emma alkaa nirsoilemaan.

Ruuan jälkeen aloimme kaikki porukalla katsomaan ampumahiihtoa, mummo torkkui vähän väliä sohvalla. Mummon veli Eino kuoli joulukuussa, jonka takia mummo oli nukkunut tosi huonosti ja nukkuu edelleen. Pukin tuloa odottaessa Vartiaisten kuuluisa kärsimättömyys paistoi lapsista, sillä kumpikaan ei meinannut millään asettua edes hetkeksi. Olen tietenkin yrittänyt omalla tavallani korostaa Emmalle, että joulun vietossa ei ole tärkeintä  lahjat vaan se, että voi viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Mutta toisaalta lapsuuteen kuuluu lahjoista intoilu. 

Emman lahjat

- alushousuja

- sukkia

- kauko-ohjattava auto

- Barbie kalusto

- Blokus - lautapeli

- Arvaa kuka - lautapeli

- Ryhmä hau- laatikko

- Nukketalo

- Little Petshop setti

- hamahelmiä 

Minun lahjat

- polviin asti ulottuvat villasukat

- sukat

-kampa

- mummolta 200 €

- Erikoissuklaata (+50 € lahjakortti)

- Alushousuja

- Jouluvalosarja

- 50 €

 Osan lahjoista Emma sai sitten kotona 24.päivä. Menin sunnuntai iltana kotiin Hannun ja Miron luo, kun Emma jäi vielä yöksi mummille ja papalle. Sain kotona laittaa ihan rauhassa loput lahjoista vaatehuoneeseen vaatehuoneeseen, sillä Emma tietää, että joulupukki tuo ne aina sinne. Olen 24 v, enkä ole vielä kertaakaan yksin tai itse järjestänyt joulua. Meillä kotona Hannu oli taas se, joka hoiti kaiken. Yleensä Hannu ei osallistu edes kotitöihin, koska on meistä se joka käy töissä. Jouluna tuntui siis ihanalta, kun ei tarvinut stressata juuri mistään.
Täytyy myöntää, että jos olisimme viettäneet joulua mummoni luona, olisin saattanut jättää menemättä, koska mummo on rasittavimmillaan joulustressin sekä höösäämisensä kanssa. Kun paniikkihäiriöni oli aluillaan ja olimme mummolassa viikon joulun aikaan: ahdistukseni sen kaiken stressaamisen takia oli suunnatonta. Rakastin tätä joulua, koska sen järjestämisestä kukaan ei tehnyt hirveää showta, kuten mummoni aina tekee.  Joulun jälkeen Emma pääsi vielä tapaninpäivänä veljeni ja veljenpoikani kanssa mummolaan yökylään. Emma ja Jussa ovat kasvaneet syntymästä asti rinnakkain, sillä isoveljeni asui viellä kotona kun Emma oli syntynyt ja Jussa kävi meillä joka toinen viikonloppu.  Joten minusta on tosi hienoa, että he ovat vieläkin läheisiä.

Uutena vuotena olimme kaikki neljä ihan vain kotona. Hannun kaveri Jesse tuli jossain vaiheessa ampumaan raketteja ja olikin vuodenvaihteen ylikin meillä. Emma odotti taas tapansa mukaan innolla rakettien ampumista, kuten joka vuosi. Meidän lähellä K-supermarketin pihalla olisi ollut (ja olikin) ilotulitus kello 19.00 ja luulimme että raketit näkyisivät meille asti, mutta ikävä kyllä kovan lumisateen takia - emme nähneet niitä raketteja.  Olimme Emman kanssa kuitenkin vähän väliä ulkona katselemassa raketteja ja  siinä varmaan 21-22 aikaan kun Jesse sekä Hannu lähtivät ampumaan raketteja meidän takapihalle, katsoimme Emman kanssa ikkunasta samalla kun söimme iltapalaa.

 

Aikaisemmin Hannu oli lapioinut meidän takapihalta polun tulvavallin yli jäälle asti. Hannu putsasi lisäksi jäälle ison alueen, missä raketteja mahtuu ampumaan kunnolla. Vuoden vaihetta odotellessa me kaikki neljä (+Miro) olimme olohuoneessa: minä ja Emma pelasimme blokusta, jonka Emma sai joululahjaksi  ja Jesse ja Hannu katsoivat elokuvaa.

Menimme 23.30 kaikki ulos, paitsi tietenkin Miro joka haukkui muuten koko illan jokaista raketin pamahdusta, ei pelon vaan itse äänen takia. Katselimme Emman kanssa tulvavallilta kun Jesse ja Hannu ampuivat raketteja. Jesse oli meillä siihen klo 1.00 asti, kun me kaikki menimme nukkumaan. Hannulla ja Jessellä oli viellä aamu kello viisi töihin meno. Uuden vuoden jälkeen harmitti tosiaan paljon, että Emman koulu alkoi taas jo 2. tammikuuta, sillä kyllähän uuden vuoden valvominen vähän sekoitti unirytmiä.  

 

Vuosi 2018 oli mahtava, sillä valmistuin vihdoin tradenomiksi, joten toteutin unelmani. Uutta unelmaa tai haavetta en ole vielä keksinyt.  Tältä vuodelta en odota mitään suuria tapahtumia, mutta ainakin on yrittää alkaa elämään kuten ennen - eli välittämättä paniikista.

2019 on siis aika suunnata kohti työelämää kuntouttavan työtoiminnan kautta!

Ps. Black Fridayna ostin Elisalta uuden puhelimen, jota on tietenkin pakko päästä hehkuttamaan kaikille mahdolliselle, joten seuraavassa postauksessa esittelen uuden puhelimeni.  

 

 

Kuulumisia (ja syysloma)

Tuntuu, että on tapahtunut niin paljon asioita - etten edes tiedä mistä alottaisin. Päällimäisenä mielessäni on kuitenkin Emman käynnit kouluterveydenhoitajalla ja lääkärillä. Syyskuussa Emmalla oli tosiaan aika lääkärille 1.luokan laajaan terveystarkastukseen liittyen. Emmalla oli jo kesäkuussa käynti kouluterveydenhoitajalla. Kuten jo silloin kirjoitin blogiinkin - suurimpana puheen- ja huolenaiheena oli Emman paino. Syyskuun lääkärikäynnillä puhuimmekin taas eniten Emman painosta, vaikka toki myös Emman käynnistä optikolla. Syyskuussa lääkäri laittoi Emmalle lähetteen laboratorioon, jotta saadaan suljettua Emmalta pois kaikki sairaudet, jotka voivat vaikuttaa painon nousuun/kertymiseen. Sain myös tehtäväksi kirjoittaa Emman ruokapäiväkirjaa 4 päivän ajalta. Keskustelimme myös mahdollisesta käynnistä ravitsemusterapeutilla: lähin on tosin Rovaniemellä eli 300 kilometrin päässä. Nyt alustavasti sovimme kuitenkin tarkkailevamme painoa täällä Ivalossa. 

 Emma kävi verikokeissa syyslomalla äitini kanssa. Verikokeiden tuloksissa ei ollut mitään poikkeavaa, aivan kuten arvelinkin. Syyskuussa äitini odotti huoneen ulkopuolella kun me olimme Emman kanssa lääkärillä. 29.10 Emma oli taas lääkäri ja äitini oli tällä kertaa mukana. Tällä käynnillä lääkäri katsoi vielä läpi verikokeiden tulokset. Hän katsoi myös läpi kirjoittamani ruokapäiväkirjan. Muuten keskustelimme Emma herkkujen syönnistä ja liikunnan määrästä, lisäksi tietenkin Emmasta otettiin uudet kasvumitat. Lääkärin mielestä Emman ruokavalio oli kunnossa. Emma painoi 29.10 edelelen 46 kg, mutta pituutta oli taas tullut enemmän - Emma on nyt 129,8 cm pitkä. Emman käyrä suhteellisen painon ja pituuden taulukossa teki kuitenkin pienen notkahduksen alaspäin. Omakannassa luki terveyskertomuksessa, että jos painoa tulee lisää, ollaan yhteydessä LKS:ään eli Lapin keskussairaalaan Rovaniemellä, josta lääkäri ei kyllä maininnut meille sanallakaan, puhuimme vaan seurannan jatkamisesta.

Ilmoitin Emman nyt muuten uimakerhoon, joka alkoi 23.10 tai oikeastaan kerhon piti alkaa silloin, mutta JHL:n lakon vuoksi Ivalon uimahalli oli suljettu. Kerho alkoi sitten kuitenkin 30.10. Emmalla on myös nykyään tukiopetusta keskiviikkoisin 13.15-14.00 lukemisen vuoksi. Tiistaina Emmalla on myös kello 14.00 asti koulua. Emma tulee 14.15 aikaan linja-autolla silloin kotiin ja kolmen aikaan äitini hakee Emman äitini ja isäpuoleni luokse. He asuvat nimittäin uimahallia vastapäätä. Emma syö ruuan sielä ja itse uimakerho on 17.00 - 18.00. Emma on sitten kerhon jälkeen vielä hetken äitini ja isäpuoleni luona ja tulee kotiin kello 19.00 aikoihin. Emma on tykännyt kerhosta aivan kauheasti vaikka nyt oli vasta toinen kerta.  Emma ei tosiaan osaa vielä uida ja ajattelin, että Emma oppisi kerhossa uimaan. Kesällä olisi ollut uimakoulu, mutta se olisi ollut niin tiheällä aikataululla, että en sitten ilmoittanut Emmaa sinne. Uimakoulu olisi maksanut, kun taas kerho on siis ilmainen. 
 Emmalla alkaa koulu uimakerhopäivän jälkeen vasta 9.50, joten se tasapainottaa muuten vauhdikasta alkuviikkoa. 

 Emman syyslomalla, Emma oli lauantaista keskiviikkoon kotona, mutta ikävä kyllä minä olin aivan kauheassa flunsassa, joten emme tehneet juuri mitään. Emman piti syyslomalla myös tavata puheterapeutti, mutta hän ei ottanutkaan yhteyttä. Ei sillä enää ole oikeastaan väliäkään, sillä Emma on alkanut sanomaan S- ja R-kirjaimia ihan itsekseen. 

Emma kävi lomalla myös ystävänsä Milman syntymäpäiväjuhlissa. Esikoulusta asti Emma on puhunut kotona juuri Milmasta.Loman jälkeen Emman kaverilla Kertulla oli syntymäpäiväjuhlat, mutta kyydin puutteen vuoksi Emma ei sinne päässyt. Emman luokkakaverilla Villellä oli taas Halloween-juhlat, jonne en näin rehellisesti sanottuna halunnut Emmaa edes päästää. Halloween-juhlista jonkun kotona ja muista Halloween perinteistä on vain yhtäkkiä tullut osa suomalaisten arkea. Hyvä esimerkki tästä on juuri ovella kiertävät trollit - Rovaniemellä niitä ainakin liikkui vaikka onneksi ei vielä Ivalossa asti. Minun nuoruudessani vappu, pääsiäinen, joulu sekä syntymäpäiväjuhlat riittivät. Ovilla kiertely kuuluu minusta taas nimenomaan pääsiäiseen. Kyllä Halloween-juhliin on aina kuulunut asut ja juhlat koulussa, ja tietenkin annan lapseni pukeutua jos koulussa olisi ollut juhlat..

Nyt haluan kuitenkin kertoa teille lukijoilleni vähän ikävämmästä asiasta, jonka moni on varmasti uutisistakin lukenut. Tämä asia järkytti syvästi koko Ivalon kylää ja Inarin kuntaa, sillä mitään tällaista ei ole koskaan tapahtunut täällä. Tiistaina lokakuun lopussa sain viestin naapuriltani, että hän oli saanut viestin, että hänen vanha kaverinsa oli tappanut itsensä ja lapsensa ampumalla. Tapahtumasta on noin viikko ja edelleen olen järkyttynyt - enkä voi vieläkään lopettaa/estää kyynelien valumista kuin ajattelen sitä pientä tyttöä. 

Kyseessä oli siis tytön oma isä, joka ampui 6-vuotiaan tyttärensä ja sitten itsensä. Tyttöä jäi suremaan hänen äitinsä. Kuten moni on lukenutkin uutisista - poliisi on tiedottanut, että kyseessä olisi ollut suunniteltu teko ja taustalla olo jo kauan sitten eronneen parin mustasukkaisuus asioita : ja mustasukkaisuus tuli juuri isän puolelta.. Edelleen mietin, että miksi tämä mies veti pienen tytön mukanaan, oliko taustalla kosto vai jotain muuta? Tätä emme saa varmaan koskaan tietää. Kuvioissa oli myös lähestymiskielto. Olen ollut todella ahdistunut tämän tragedian takia. Puhuin yhden miehen sukulaisen kanssa ja hän sanoi että edellisellä viikolla mies oli ollut ihan normaali. Ilmeisesti ero oli liikaa. Kaikkein kauheinta asiassa on kuitenkin se, että kuollut tyttö oli tyttäreni Emman ystävä ja koska koulussa lapset olivat jo puhunee, että isä olisi ampunut - päädyin minäkin kertomaan Emmalle totuuden. En olisi ikinä uskonut joutuvani kertomaan omalle pienelle 7-vuotiaalleni mitään tällaista..  Kun aikuinenkaan ei voi ymmärtää tapahtunutta, miten lapsi voisi? En nyt kuitenkaan halua vatvoa asiaa tämän enempää, sillä en halua purskahtaa lohduttomaan itkuun... Takaisin iloisempiin asioihin siis!

Vaikka minulla on ollut kauheasti mahavaivoja ja uniongelmia (juuri tämän tragedian vuoksi) - altistusreissu kirpputorille perhetyöntekijän kanssa teki hyvää. Olin iloinen ja jäin jopa entiseen tapaani "suustani kiinni" kirpputorin myyjän kanssa. Innostuimme käymään toisella kirpputorillakin. Ivalossa on tällä hetkellä kolme kirpputoria: "Ivalon kirppis", helluntaiseurakunnan kirpputori ja työttömien kirpputori. Päätimme jättää TK:n seuraavaan käyntiin. Ennen tätä reissua perhetyöntekijän kanssa kävimme äitini kanssa apteekissa ja helluntaiseurakunnan kirpputorilla. Pakko vielä lisätä, että kävelin yksin kirpputorille - joka oli minulle suuri edistys askel. Mutta vain paniikista ja ahdistuksesta kärsivä voi sen ymmärtää.

Koska olen edelleen työttömänä - sain te-toimistolta viestin, että minut on valittu "Nuoret töihin"-palveluun. Palvelu on ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun käyneille alle 30-vuotiaille, jotka ovat työttömiä. Palvelussa luvataan työllistymistä viimeistään kuuden kuukauden päästä palvelun alkamisesta. Lapin alueella on kolme eri palveluntarjoajaa, joista valita. Pavelussa saa oman sparraajan, joka neuvoo työnhaussa. Palveluntarjoaja, jonka valitsin on Valmennuskeskus Puplic, joka tarjoaa myös webinaareja. Olen silti aika epäluuloinen palvelun suhteen.

 

Mutta lopuksi vielä juhlavimpiin asioihin: viime aikoijen juhlapäiviin! 19.10 Minulla ja Hannulla tuli täyteen 7 vuotta, siitä kun aloimme seurustelemaan. Vaikka olimme sinä päivänä kahdestaan kotona, sillä Emma oli äitini ja isäpuoleni luona - Hannu joutui tietenkin töihin. Nyt on ollut nimittäin aivan kauhea talvi, jos sitä nyt edes talveksi voi edes kutsua. Lumet nimittäin tulivat maahan, mutta nyt jo melkein kaikki lumet ovat sulaneet. Ja asteita oli toissapäivänä +3. Joka puolella on nyt loskaa ja jäätä. Vasta olin niin iloinen kun lumi toi paljon valoa, nyt taas on pimeää ja märkää.. Eikä lunta tai kovia pakkasia ole tiedossakaan. Hannu huolehtii siis talvella aurauksesta ja hiekottamisesta ja nyt on jouduttu jo hiekottamaan enemmän kuin koko viime talvena yhteensä. 

5.11 meidän koiramme Miro täytti 2 vuotta. Uskomatonta miten nopeasti aika on mennyt. Vasta Miro oli muutaman päivän ikäinen ja pissasi päälleni. Nyt olemme joutuneet katselemaan Miron hulluttelua jo 1v ja 10kk ja siivoilemaan karvapalloja pitkin asuntoa ja tietenkin piilottemaan tavaroita, ettei pieni herra työnnä kuonoaan joka paikkaan. Vaikka koiramme on välillä yksi räksyttävä kauhukakara, hän on myös luonteeltaan tosi kiltti.

Pahoittelen tosiaan kuvien vähäisyyttä ja huonolaatuisuutta mutta puhelimeni kamera on mennyt rikki, sillä se on säröillä. Olen jo miettinyt uuden puhelimen hankintaa, mutta päätimme mieheni kanssa, että odotamme Black Fridayn tarjouksia, sillä silloin saattaa olla hyviäkin tarjouksia. Olen alustavasti valinnut ostavani Honor Playn, mutta saa nyt nähdä. 

Meidän kesälomamme

 

Ensimmäistä kertaa Emman syntymän jälkeen tai oikeastaan koskaan vietin kesälomaa tietämättä mitä tekisin seuraavaksi. Viime syksynä aloitin viimeisen harjoittelun ja samalla viimeisen lukuvuoden ammattikorkeakoulussa. Tänä syksynä minä en palannut kouluun, eikä töitä ole tiedossa. Valmistuin viisi kuukautta sitten, enkä vieläkään tiedä mitä teen seuraavaksi. Ja oikeastaan minua ei haittaakkaan yhtään olla ensimmäistä kertaa siinä tilanteessa, että en tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

Oli ihanaa viettää kesälomaa Emman kanssa ilman mitään ylimääräisiä stressitekijöitä. Joskus tuntuu, että olen ollut liian vähän läsnä Emman lapsuudessa; omien opiskelujeni vuoksi. On ollut ihanaa olla Emman tukena, kun hän aloitti esikoulun ja nyt 1.luokan. En voi edes sanoin kuvailla, miten onnellinen ja ylpeä olen tyttärestäni. Ehdottomasti kesän kohokohta oli Emman syntymäpäivän lisäksi se, että Emma oppi vihdoin ajamaan ilman apurattaita. Saimme naapurista lainaan työntökahvan, jonka avulla Emma olisi varmaan oppinut ajamaan ilman apurattaita jo viime kesänä.

Tuntuu, että Emma olisi kasvanut yhtäkkiä koululaiseksi, sillä Emma on alkanut sanomaan vihdoin s-ja r-kirjaimet. Kävimme kesä- ja heinäkuun aikana vielä puheterapiassa ja puheterapeutti oli lomalla heinäkuusta 15.elokuuta asti. Nyt syyskuussa päätimme laittaa puheterapian tauolle ja tapaamme sitten tai ainakin Emma ja puheterapeutti tapaavat syyslomalla virallisesti viimeistä kertaa. Ajattelimme, että kun Emma on jo alkanut välillä käyttää s- ja kirjaimia, että hän nyt alkaisi ilman puheterapiaa sanomaan ne jo itsekseen. Puheterapeutin mukaan Emma heittäytyy puheterapiassa enemmän pikkutytöksi, jolloin juuri s-kirjaimen tilalle tulee t-kirjain.

 Kesäkuu oli todella kylmä ja sateinen. Ennen päättäjäisiä sää oli jo tosi kesäinen verrattuna viime vuoteen. Kuitenkin päättäjäisiltana alkoi vesisade ja siitä alkoikin yli viikon ellei kahdenkin mittainen sadekausi. Heti kun Emma tuli kevätjuhlista äitini kyydillä (vanhemmat ja isovanhemmat eivät pääse katsomaan tilanpuutteen vuoksi) lähdimme mummolaan kylvämään perunoita. Uskokaa tai älkää, mutta minulle oli suuri saavutus mennä mummolaan, sillä en ollut käynyt sielä melkein kahteen vuoteen. Ensin luulin syyn olevan siinä, etten paniikin vuoksi pystynyt menemään. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt, että koska mummo suhtautui paniikkokohtauksiini sairauden alkuaikoina ylidramaattisesti pahentaen olotilojani: en halunnut mennä sinne. Tavallaan myös mummon muuttuminen eri ihmiseksi liittyi asiaan, pelkäsin että hän alkaisi minua kohdella minua eri tavalla. Toisaalta oman panoksen asiaan toi koiran hankinta, sillä mummoni on allerginen. Kaikesta huolimatta huomasin mummon istuvan liikuttuneena portailla kun lähdimme äitini kanssa autolla pois pihasta. Hänestä oli varmaan helpottavaa nähdä, että hänen lapsen lapsensa ei ole aivan sekaisin ja sairauteni on helpottanut. 

Kesäkuussa olimme tosi paljon vain sisätiloissa, mutta kun ei satanut kävimme kolmestaan ulkoilemassa ja Emma leikki paljon myös naapurin lasten kanssa. Kesäkuussa Emma kävi myös sirkuksessa Hannun kanssa, kuten viime kesänä. Toissa kesänä minä kävin itse ensimmäistä kertaa sirkuksessa eli en itse päässyt koskaan lapsena sirkukseen. Sen takia minulle on tärkeää, että Emma saa käydä sirkuksessa jos haluaa. Lisäksi Emmalla oli kesäkuussa Emmalla oli kouluterveydenhoitajan luona käynti 1.luokkalaisen laajaan terveystarkastukseen liittyen ja lääkäri on 13. päivä. Siittä käynnistä tulee myös postaus erikseen, jos käynnissä on mitään kirjoittamisen aihetta. 

Heinäkuu oli todella kuuma kuukausi, joten melkein joka päivä kävimme omassa rannassa uimassa. Itse toisin uskaltauduin uimaan vasta heinäkuun lopussa. Ihmeellisesti onnistuin jopa ruskettumaan tänä kesänä. Ikävä kyllä kuitenkin lasten ollessa ulkona jouduin olemaan tosi paljon sisällä, koska minulla tuli sääskenpuremista koko kesän aivan kauheita paukaumia, jotka kutisivat aivan mahdottomasti ja tänä kesänä niitä sääskiä tosiaan riitti. Kesäkuusta viellä sen verran, että meillä kävi Rovaniemeltä perhetyö vielä kesäkuussa. Perhetyön kanssa kävimme kesäkuussa vielä passikuvissa ja leikkipuistossa, josta tämän postauksen ensimmäinen kuva on otettu.

Mutta taas heinäkuuhun. Heinäkuussa Emma oppi tosiaan vihdoin pyöräilemään ilman apurattaita. Siitä asti Emma onkin halunnut pyöräillä lähes päivittäin. Olemme käyneet kolmestaan lenkeillä niin, että Emma on saanut pyöräillä omaan tahtiinsa. Ainoa asia missä Emma tarvitsee vielä harjoitusta on turvallisesti kulkeminen liikenteessä.Lisäksi heinäkuussa Emma sai oman puhelimen vähän ennen syntymäpäiväänsä, joka on Emmalle edelleen iso juttu. Emma ei oikein vieläkään toisaalta ymmärrä, ettei minulle tarvitse soittaa, jos olen tupakalla ja hän omassa huoneessaan. En ostanut Emmalle vielä älypuhelinta, koska mielestäni 7 vuotias ei tarvitse kuin mahdollisuuden soittaa ja laittaa viestiä. Tärkein asia on nyt kuitenkin oppia huolehtimaan omasta puhelimesta. Eikä Emma osaa vielä oikein kirjoittakaan, joten älypuhelin ei siksikään ole vielä tarpeellinen. Tänä vuonna Emman mieluisin syntymäpäivälahja oli ehdottomasti puhelin. Syntymäpäiväjuhlien jälkeen Emma oli muutamana päivänä/iltana äitini, enoni ja serkkujeni kanssa uimarannalla. 

 

Heinäkuussa Emma leikki myös tosi paljon naapurin kolmosten kanssa. Äidilläni alkoi kesäloma viikko Emman syntymäpäivän jälkeen. Äiti kävi Emman kanssa katsomassa elokuvateatteri Aslakissa Hotel Transylvania 3 - elokuvan ja Ivalon liikennepuistossa katsomassa Malttia ja Valttia. Muistan sen päivän hyvin, sillä Ivalossa oli tosi paha ukkosmyrsky juuri sinä päivänä, jonka takia Maltti ja Valtti tapahtuma taisi olla sisällä urheilutalolla eikä siinä liikennepuistossa. Olimme ukkosmyrskyn jälkeen puoleen yöhön asti ilman tv:tä, koska meidän Telia Viihde digiboxi toimii vain Soneran netillä. Lisäksi meillä minun liittymäni oli ainoa joka toimi, minulla on siis Saunalahden liittymä. Ivalossa yhdestä omakotitalosta tuli melkein asuinkelvoton tämän myrskyn vuoksi, enkä edes muista koska Ivalossa olisi ollut niin kova ukkosmyrsky. Ivalo pääsi moneen lehteen tämän vuoksi, koska missään kaupassa ei toiminut kortti koska ne ovat kaikki Soneran verkossa, joka kaatui. Tämän lisäksi Ivalon kylän ainoa pankkiautomaatti, josta voi nostaa rahaa oli tietenkin epäkunnossa. 

Elokuu oli rauhallinen kuukausi, sillä olimme koko heinäkuun Emman kanssa todella kiukkuisia, kun lukemat olivat koko ajan +30.Emma oli elokuussa ennen koulun alkua 8 päivää yökyläilemässä. Ensin Emma meni äidilleni ja isäpuolelleni, tuli välissä kotiin yhdeksi yöksi isäpuoleni reissun takia. Ja sitten Emma meni taas äidilleni ja isäpuolelleni, siitä viikonlopuksi mummini luo. Mummin luota Emma meni vielä uudestaan äitini ja isäpuoleni luo, josta hän tulikin sitten kotiin. Emma ehti olla melkein viikon pelkästään kotona ennen koulun alkua. Koulun alku jännitti Emmaa aivan mahdottomasti. 

Monet varmaan nyt ihmettelevät, miten emme käyneet missään kesälomareissulla ulkomailla tai kotimaassa. Rovaniemellä asuessa matkustimme niin paljon jo Ivalo - Rovaniemi väliä, joten nyt minusta on aivan parasta viettää aikaa kotona sekä viettää kesää omalla takapihalla ja omassa rannassa. En viihdy edes juurikaan uimarannalla - vihaan kuumaa hiekkaa ja sitä enemmän suurta ihmismäärää. Kaikkein inhottavinta on kuitenkin pelko astumisesta lasinsiruihin: juopottelevan nuorison vuoksi. 

Tämä kesä oli ihanin melkein koskaan. Kesä oli ennätyksellisen lämmin - joten ulkoilu aamusta iltaan tapahtui aivan huomaamatta. Kesän inhottavin puoli oli varmasti se, että meidän pystykorva/malamuutti/husky mix Miro kärsi helteistä aivan mahdottomasti ja jouduin pelkäämään koko ajan, että saako koira lämpöhalvauksen. 

 

 

Emman 7-vuotis syntymäpäiväjuhlat (+valmistujaiset)

Emman 1-5 vuotis kuvat

Kun saa lapsen - on kummallista, miten oma syntymäpäivä menettää merkityksensä tai ainakin lapsen syntymäpäivä on tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Vuonna 2012, kun Emma täytti heinäkuussa vuoden ja minä elokuussa 18, vain Emman juhlimisella tuntui olevan merkitystä. Rehellisesti sanottuna en edes pitänyt itselleni juhlia, vaikka syntymäpäiväviikonloppuna kävinkin festareilla Inarissa. Sinänsä on huvittavaa (en keksi sopivampaa sanaa), miten lapsen syntymäpäiväjuhlien eteen nähdään niin paljon vaivaa jo silloin,kun lapsi on niin pieni ettei muista isompana koko juhlia. Toisaalta sen lisäksi, että syntymäpäiväjuhlien pitäminen on perinne, se on myös tapa näyttää lapselle, miten rakastettu hän on. 

Emma 6v

Emman syntymäpäivä sattuu yleensä arkipäivälle, mutta pidämme juhlat aina viikonloppuna ennen virallista syntymäpäivää tai viikonloppuna virallisen syntymäpäivän jälkeen. Tänä vuonna juhlat pidettiin 14.heinäkuuta. Lähes joka vuosi äitini on huolehtinut Emman syntymäpäiväkakusta, paitsi yhtenä vuonna minä tein kakun, joka oli todellakin päättyä katastrofiin: sen takia olenkin jättänyt kakun leipomisen suosiolla äidilleni. Äitini on oikeastaan vastannut muistakin järjestelyistä. Emman juhlat taas on pidetty milloin missäkin: äidin ja isäpuoleni luona, mummoni luona, Hannun luona ja meillä. Kun asuimme Emman kanssa Rovaniemellä, juhlat pidettiin Hannun luona täällä Ivalossa, kun olimme muutenkin Ivalossa koko kesän. 

Emma 7v

Siitä asti, kun muutimme tähän Rantatielle viime vuoden kesäkuussa, olen kutsunut naapureiden lapset myös Emman juhliin. Tällä kertaa seinänaapurini  lapset olivat viettämässä isäviikkoaan ja toisen naapurini kolmoset (kyllä, luit oikein) olivat juuri päivällä hoidossa kun juhlat olivat, vaikka he kävivät sitten myöhemmin illalla syömässä kakkua kun tulivat hoidosta. Emma sai esikouluvuoden aikana tosi hyvän ystävän, mutta ikävä kyllä en saanut häntä kutsuttua Emman juhliin, sillä en löytänyt hänen äitinsä puhelinnumeroa mistään. 

Minä, Emma & Miro ennen juhlia

Minä & Emma ennen juhlia

Äidin, isäpuoleni, mummoni ja mummini lisäksi kutsun juhliin tietenkin aina Emman kummit. Emmalla on kolme kummia: sylikummi ja kummitäti ovat ystäviäni yläaste ajoilta. Emman kummisetä on isoveljeni Juha. Tällä kertaa vain Emman sylikummi ja kummisetä olivat paikalla. Lisäksi juhliin tuli mummini (isäni äiti) kanssa setäni Kimmo ja hänen vaimonsa Tanja. Setäni Kimmo on ikävä kyllä allerginen koirille, joten hän ei voinut olla meillä kauan, koska hänen silmänsä alkoivat oireilla. Mummoni (äitini äiti) mukana juhliin taas tulivat enoni Timo ja serkkuni Jenna ja Jasmin. Heidän mukanaan tuli myös Jennan pieni poika Norton. Tänä vuonna en edes yrittänyt kutsua ketään kavereitani paikalle, koska aikasempinakaan vuosina kukaan ei ole päässyt tulemaan. Olen keskittynyt kokoamaan vain Emmalle tärkeämmät ihmiset paikalle. Vieraita tuntui kyllä olevan muutenkin tarpeeksi ilman enempiä lapsivieraita. Vieraita oli siis päivällä kymmenen + äitini ja isäpuoleni. Hannu ja Miro olivat juhlien ajan makuuhuoneessa mummoni allergian vuoksi, vaikka mummolla lähtikin ääni vasta loppuvaiheessa.

 Kuten blogiani aikaisemmin lukeneet tiedättekin, valmistuin vihdoin tradenomiksi 13.4. Kun opinnot ovat osaltani ohi, blogini on muuttunut sen myötä, sillä postauksiani ei enään varjosta höpötykseni koulusta, joka oli erittäin olennainen osa elämääni. 

Kuitenkin Emman syntymäpäiväjuhlat muuttuvait lisäksi valmistujaisjuhlikseni mummini ehdotukseta. Kun mummi tuli juhliin - hän passitti minut laittamaan tradenomilakin päähän, sillä en ollut pitänyt valmistujaisjuhlia. Monet ihmettelivät, miksi en pitänyt suuria juhlia ammattikorkeasta valmistumisen kunniakis, mutta minusta ei silloin jotenkin tuntunut, että juhlisin sitä mummoni järjestämissä juhlissa - sukulaisten keskellä, keitä inhoan. Tuntuu siis tavallaan hyvältä juhlia valmistumista näin ohimennen. Niin sanottujen ryyppybileiden pitäminen ei ole enää minun juttuni, sillä en juo enään ollenkaan. Kuitenkin oli kiusallista ottaa vastaan ruusu, rahasumma sekä onnitteluja, koska minusta sen päivän piti olla Emman päivä. Onneksi se oli vain kuvien ottamisen ajan (ja onnitteluhalauksien) minun valmistujaisjuhlani. 

 

Emma sai 7-vuotis lahjaksi minulta prinsessalehden kuudeksi kuukaudeksi, korttipelin, jossa oli kortit kysymyksille ja vastauksille, vihkon + kynän, kumin, terottimen ja viivottimen, t-paitoja, alushousuja (mummoltani), kylpytakin ja enoni Timo antoi Emmalle 40 euroa (rahat ovat edelleen tallessa). Emmalle parhaimman lahjan, hän sai kuitenkin jo muutama päivä ennen juhlia: oman puhelimen. Isäpuoleni Rami kävi ostamassa sen Emman kanssa. Emma sai ekaksi puhelimeksi Nokian 3310 siis tietenkin sen uuden version. Emma kyllä yritti käyttää sitä aluksi niinkuin älypuhelinta, mutta nyt käyttö onnistuu jo hyvin. En halunnut Emmalle todellakaan älypuhelinta ensimmäiseksi puhelimiksei, sillä 7 vuotiaalle riittää kyllä puhelin, jolla voi soittaa ja laittaa viestejä, vaikka Emma ei vielä osaakkaan kirjoittaa. Tärkeintä nyt on, että Emma oppii huolehtimaan omasta puhelimesta. Älypuhelinta harkitaan sitten vuoden päästä, kun Emma täyttää 8 vuotta. Emma osaa kyllä käyttää älypuhelinta sekä tabletilla, joten siitä sen hankinta ei ole riippuvaista, että pitäisi oppia käyttämään. 

Emman juhlat olivat onnistuneet ja Emma oli tosi innoissaan Norton "vauvasta". Emma kävi vielä enoni, serkkujeni ja Nortonin kanssa uimarannalla useampana päivänä. Näin serkkuni viimeksi 5 vuotta sitten mummon 80 vuotis syntymäpäivillä, joten oli mukava nähdä heitä. Enoni ja serkkuni asuvat tosiaan Ruotissa, joten he eivät käy usein täällä.  

Eniten juhlissa harmitti se, ettei Jussa tätitettäväni ja kummipoikani eli Emman viisi kuukautta vanhempi serkku ollut mukana. He ovat viettäneet melkein koko lapsuutensa paljon aikaa yhdessä ja nyt minusta vain tuntuu että olisin epäonnostunut kummitätinä paniikkihäiriöni takiani, sillä en enään käynyt mummolassa heidän kanssaan..

Edellisestä postauksesta on taas venähtänyt hetki, mutta nyt kun koulutkin ovat alkaneet eli minulla on aikaa sekä ideoita postauksista. Seuraavaksi kirjoitan minun ja Emman kesälomasta. Kesä meni kyllä aivan liian nopeasti..